Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

RSS

 Vauhtia mattokauppaan Domotexistä
20.06.2017 12:13

Matto- ja lattianpäällystealan Domotex-messuja on järjestetty jo yli 25 vuoden ajan. Ne keräävät reilut 1400 näytteilleasettajaa ja 45 000 ammattilaiskävijää. Messuilla on nähtävänä kone- ja käsinkudottujen mattojen parhaimmistoa eri puolilta maailmaa.

 

Kansainväliset näytteilleasettajat ja kävijät ovat pääosin tukku- ja vähittäiskaupan ostajia. Myös arkkitehdit ja suunnittelijat sekä muut alan ammattilaiset hyödyntävät messujen tarjoamaa rautaisannosta alan uutuuksista ja kuumimmista trendeistä. Näytteilleasettajia oli tänä vuonna viidestäkymmenestäyhdeksästä maasta ja kävijöitä yli sadasta maasta. Puolet 45 000 kävijästä tuli Euroopan unionin alueelta. Erityisesti messuvieraiden määrä Aasiasta on kasvanut, heitä on jo neljännes kaikista kävijöistä. Suomalaisia näytteilleasettajia mukana oli viisi: VM-Carpet, Korpela Flooring, Hellsten Flooring, Sandudd ja Tupler. Kaikki ovat olleet Domotex-messuilla mukana useita vuosia.

 

Kansainvälisyys vauhdittaa kauppaa

 

Messutarjonta oli jaettu aiheittain 12 eri halliin. Tarjontaa oli aina perinteisistä ja moderneista käsin- ja konekudotuista matoista ylellisiin ja yksilöllisiin design-mattoihin joissa oli käytetty brodeerausta. Tarjolla oli myös erilaisia tekstiili- ja joustolattiaratkaisuja sekä lankoja, kuteita ja t-paita painatusta. Parketti- ja laminaattilattiat olivat vallanneet kaksi messuhallia. Lattioiden asentajat, sisustajat, maalarit ja puusepät saattoivat tutustua uusiin asennus-, hoitoja käyttötekniikoihin työnäytösten avulla. Suurin osa kävijöistä on yrityksessään päättämässä hankinnoista, joten messuilla tehdään kauppaa. Saksalaisen MeisterWerke Schulten toimitusjohtaja Guido Schulte kehuu tapaavansa messuilla kaikki, joilla on heidän liiketoiminnalleen merkitystä. Kävijöitä on ympäri maailmaa, kaikilta mantereilta: ”…siksi Domotexissä käydään ensiluokkaisia keskusteluja”, Scuhlte jatkaa. Monelle yritykselle messut ovat vuoden tärkein tapahtuma, josta saadaan vauhtia kauppaan heti vuoden alkajaisiksi. Erityisesti persialaismattojen kauppiaat iloitsivat Iranin kauppasaarron purkamisesta.

 

Myös suomalaiset näytteilleasettajat näkevät messut tärkeänä osana liiketoimintaa. ”Domotex-messut ovat meidän yrityksellemme elintärkeät. Suurin osa vanhoista asiakkaistamme on paikalla ja näin meidän on helppo tavata asiakkaat samassa paikassa. Säästämme aikaa ja myös huomattavasti rahaa kun ei tarvitse matkustaa jokaisen luokse erikseen”. Hän kuvailee tämän vuoden messutunnelmia hiukan edellisiä vuosia rauhallisemmaksi ja käytäviä hieman tyhjemmiksi. Yrityksessä ollaan kuitenkin tyytyväisiä Domotexin antiin, ja mukana messuilla ollaan ensi vuonnakin.

 

Astuminen erityisen sallittua!

 

Matoissa ja muissa lattianpäällysteissä luonnonmukaisuus on ajankohtaista, mikä näkyy myös värityksessä: beige, ruskea, vihreä ja pastellisävyt ovat suosittuja. Matoissa voi olla jopa maisemakuvia. Monelle suunnittelijalle on tärkeää, että mattoihin jää jalanjälkiä, kuten ruohoon tai muuhun pehmeään pintaan. Myös puulattioissa luonnollisuus on valttia. Värejä, muotoja ja rakenteita yhdistellään erilaisiksi pinnoiksi, joita on kehittyneen tekniikan avulla helppo ja nopea asentaa. Erilaiset puu- ja laattalattiat ovat nousussa. Alan teollisuus panostaa jatkuvasti kestävään tuotantoon.

 

Innovations@DOMOTEX

 

Erikoisnäyttelyissä päähuomio oli tekstiili- ja joustolattianpäällysteiden uutuuksien esittelyssä. Myös modernit käsinkudotut matot pääsivät hyvin esille. Kolmella eri Innovations-alueella messukävijät pääsivät tutustumaan tarjontaan konkreettisesti, esimerkiksi suunnittelijat olivat kertomassa tuotteistaan ja valmistustekniikoista, kuten silkkipaino. Alueilla järjestettiin myös opastettuja kierroksia. Suosituissa esitelmissä pääsi kuulemaan kansainvälisesti tunnettujen huippusuunnittelijoiden näkemyksiä ja visioita.


( Päivitetty: 02.07.2017 17:02 )

Kommentoi



 Kansalaissodan aikaiset sotilaspuvut
30.06.2017 17:37

Mistään varsinaisista pukumalleista ei tässä sodassa tietysti voinut olla kysymyskään. "Saman­ laisia olivat molempien osapuolten miehet... vaatteet olivat tavallisia siviilipukimia... nähtiin monenlaista takkia, hattua ja housua" kirjoittaa osuvasti eräs tutkija kuvatessaan vaatetustilannetta sodan alussa.

 

Tammikuun lopulla 1918 hallituksen joukoiksi julistetuilla suojeluskunnilla ei siviilimaisesta pukeutumisesta johtuen ollut sotilaallista leimaa. Ne kuusi krenatööripataljoonaa, jotka saatiin jalkeille, olivat suurelta osin niin ikään vailla sotilaspukuja, vaikka niille olikin jonkinlainen pukumalli vahvistettu.

 

Suojeluskunnat hankkivatkin omatoimisesti sotilaspukuja itselleen - käytäntö oli sama vielä kauan sodan jälkeenkin - ja kunnat palkkasivat räätäleitä ja suutareita. Myös ammattitaitoisiavankeja käytettiin hyväksi, esim. Voyrin koulussa ja Etelä­ Savon I Pataljoonassa.

 

Ylipäällikön päiväkäskyssä 18. 4. vahvistettiin koko valkoiselle armeijalle värvättyjen joukkojen yksinkertainen pukumalli, sarkainen asu, päähineeksi jääkärimallinen kenttälakki ja talvilakiksi "valkokaartin valkea nahkalakki".

 

Tyypilliseen suojelus­ kuntapukuun, jota vielä kauan jälkeenkin pidettiin, kuului vaaleanruskeakeanharmaa yksinappirivinen olkaimeton sarkatakki päälleommeltuine rinta- ja sivutaskuineen ja suurine luunappeineen. Kaulus oli matala kääntökaulus, vyö kangasta tai nahkaa, usein napein kiinnitettävä. Jääkärimallinen kenttälakki ja suippohousut olivat samaa kangasta kuin takki. Pieksusaappaat olivat yleisin jalkinemalli.

 

Jääkärit olivat ylpeitä univormustaan, kuten saksalaisetkin jääkarit. Kun olkaimet oli muutettu suomalaismallisiksi, oli numero "27"siirretty jääkaritakin rintaan ja lakissa oli Vaasassa teetetty kuparinen tunnus. Kaikki jääkaripuvut eivät olleet samaa mallia, koska jo 1915 oli vahvistettu kenttäpukumalli no 2. Osaan vanhempaa mallia oli jo saksassa tehty muutoksia, siihen oli palautettu pystykaulus, kiiltävät napit ja vihreät hihansuut. Suurin osa jääkareista lienee kuitenkin saanut pukumallin 15, jossa oli piilonapit, matala kääntökaulus, väljä leikkaus, korkeat, avonaiset hihansuut ja himmeät kaluunat ja napit. Joissakin tapauksissa jääkaripukuja valmistettiin Suomessa kotimaisesta ns. Jepuan sarasta. Helsingissä ja Viipurissa oli liikkeitä, jotka pystyivat valmistamaan vaikka saksalaismallisia paraatitshakoja.

 

Ratsuväestä oli ainakin Uudenmaan Rakuunarykmentti täysin yhtenäisesti puettu. Kurikan lakkitehdas valmisti rakuunain asuun kuuluvia mustia kolmikolkkahattuja, joissa oli suuri punakeltainen kokardi sivulla.  Suurin osa rakuunoista käytti kuitenkin, vielä 16. 5. pidetyssä   paraatissakin, sinistä sarkaista ''turkislakkia" m/lnt 18. Takit, joissa oli päälleommellut taskut, siniset kaulukset ja hihansuut, olivat vaaleanharmaata sarkaq. Takin päällä käytettiin lyhyttä sarkaista päällystakkia. Takeissa ei ainakaan rivimiehillä ollut olkaimia. Hihansuissa ja kauluksessa käytettiin arvomerkkeinä kankaisia valkeita tai keltaisia napinreikäkaluunoita tai kapeita valkoisia raitoja, jopa hopeakaluunaa.

 

Ensimmäinen virallinen sotilaspukuasetus  

 

Senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvud hyväksyi sotilaspukukomitean ehdotukset 3.7. ja uudet puku määräykset julkaistiin jo 15.7. senaatin sota asiain osaston Käskylehdessä. Vanhoille puvuille myönnettiin niissä kulutusaikaa 1.9.1919 saakka, mutta uudet arvomerkit kaskettiin kiinnittää kauluksiin viipymättä. Uusiksi arvomerkeiksi oli hyväksytty Gallen­ Kallelan suunnittelemat heraldiset ruusut ja leijonat. Ruusut olivat vuonna 1918 hieman toista mallia kuin nykyään ja leijonat pienemmät ja kaikin puolin tyylikkäämmät kuin esim. pukumallissa -36. Kaulusleijonat eli ''Mannerheimin koirat' ', kuten eräät suvaitsivat sanoa, olivat nyt muuttuneet pelkästään olkainleijoniksi, jotka kuuluivat kaikille upseereille, paitsi reserviupseereille, joiden ei annettu pitää edes olkaimia. Kaulukseen kiinnitettiin heraldiset ruusut, luvultaan 1-3. Esiupseereille ja kenraaleille vahvistettiin erityiset kauluslaatat, jotka olivat aselajivaria, kenraalien laattoihin kuului sitä paitsi hopeanvarinen                 reunusnauha. Aliupseereilla oli olkaimissa hopeanvariset nauhat, joiden leveys vääpeleillä ja varavääpeleillä oli 13 cm, nuoremmilla aliupseereilla 7 cm, vastaavanlaiset nauhat kullanvarisina piti kiinnittää kauluksiin.

 

Sotilaspukujen piti määräysten mukaan olla luonnonvarista ruskeanharmaata sarkaa, värisävynä kaartinjaakareilla ja yleisesikunnalla ''heikosti harmaanvihreä'', sotaministeriolla ja sen alaisilla laitoksilla teräksenharmaa. Mainostekstiilit olivat silloin kalliita. Asetakkien tuli olla vartalonmukaisia ja niissä tuli kauluksen ja hihansuiden olla pukua tummemmat, mikä on perintöä jääkaripuvuista. Ratsuväelle oli määrätty ruskeat kaulukset ja hihansuut sekä ratsastushousut, hihansuiden tuliolla '' symmetrisesti vinoon leikatut" ja takaa korkeammat kuin edestä, muilla aselajeilla "suoriksi leikatut". Asetakkien selkäpuolella katsottiin vielä tarvittavan vanhaan pukumuotiin kuuluvat taskunkannet nappeineen, ratsuväellä ne olivat kolmikärkiset. Kauluksessa ja hihansuissa kuului olla kapea aselajivaria oleva saumanauha. Ns. reunusvareista annettiin tarkat määräykset, mutta varit olivat samat, jotka tunnetaan pukumalleista -19 ja -22.

 

Suomalaiset sotilaat saivat varsinaisen kenttäpuvun vasta vuonna 1927. Väri oli ruskeanvihertavanharmaa ja mallia pidettiin melko onnistuneena verrattuna m/22:n epäkäytännöllisyyteen kenttä olosuhteissa. Vuonna 1936 vahvistettiin uusi pukumalli, jonka suunnittelussa oli enemmän kuin m/27:ssa korostettu näyttävyyttä ja rauhanajan varuskuntaelämän vaatimuksia.

 

Puvun väri oli harmaa ja siinä oli pystykaulus. M/36 mukana palasivat samalla kauluslaatat suomalaiseen asepukuun. Asetakki oli sekä päällystön että miehistön käyttämä. Koska asetakki m/36 oli raskaasta villakankaasta tehtynä liian lämmin kesällä, tuli sen rinnalla käyttöön kesäpusero ml 36, joka puuvillakankaisena ja keveänä oli hyvin suosittu kesäasu sotiemme aikana.

 

Sotien 1939-44 jälkeen aloitettiin uudelleen kehittää palvelus käyttökelpoisempaa kenttäpukumallia. Useiden välimuotojen jälkeen otettiin käyttöön kenttäpuku m/53. Se valmistettiin ruskeasta sarasta ja siinä oli lantion peittävä avokäänteinen pusero sekä reisitaskuilla varustetut housut. Ulosmenopukuna oli sekä päällystöllä että varusmiehillä edelleen asetakki m/36 ja suorat housut. Myöhemmin päällystölle tuli näyttävämpi ja käyttömukavampi asetakki m/58.

 

Kenttäpuvun vari muuttui jälleen harmaaksi ja puseroon tehtiin pieniä muutoksia. Syntyi kenttäpuku m/65, jota valmistetaan sarasta talvikäyttöön ja villateryleenistä kesäkäyttöön sekä varusmiesten   ulosmenopuvuksi.

Vuonna 1962 valmistettiin ensimmäiset maastokuvioisesta puuvillakankaasta olevat maastopuvut. Mallia yksinkertaistettiin seuraavana vuonna ja kantaa nyt tyyppimerkintää maastopuku m/63. Puvun toinen puoli on valkoinen, jolloin se voidaan kääntää lumipukuna käytettäväksi. Puku on varsin "sotaisen" näköinen ja hyvin käyttökelpoinen monissa olosuhteissa.

 


Kommentoi



 Selluloosalangan muotoiluun ja kuivaukseen valmistettu kone opiskelijoilta
20.06.2017 12:03

Aalto-yliopiston mekatroniikan projektikurssin lopputyönäyttelyssä, Mekatroniikan sirkuksessa, esiteltiin tänä vuonna selluloosalankaa valmistava kone. Se on osa tutkimusta, jossa selluloosapohjaista lankaa valmistetaan ilman kemikaaleja. Menetelmä on ympäristön kannalta perinteistä tapaa puhtaampi, ja siinä voidaan hyödyntää muun muassa teollisuuden hakkuuylijäämää. Koneenrakennusryhmän jäsenet ovat neljännen vuosikurssin opiskelijoita. 

 

Mekatroniikan sirkustapahtuma järjestettiin tänä keväänä neljättä kertaa. Siitä vastaa Aalto-yliopiston koneenrakennustekniikan laitos. Tilaisuutta tukee Teknologiateollisuus ry. Yleisölle avoimessa tapahtumassa opiskelijat esittelivät rakentamiaan laitteita. Projektityöt oli suunniteltu yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Tänä vuonna esillä oli muun muassa 3D- ja lääketulostimia, lihaskoordinaatiota parantava laite, selluloosalankaa valmistava kone ja sähköinen kaivukone.

 

Valmistamamme kone on osa VTT:n koordinoimaa Design Driven Value Chains in the World of Cellulose (DWoC) -projektia. VTT oli aikaisemmin kehittä- nyt uuden tavan valmistaa lankaa selluloosakuiduista. Langan valmistaminen, muotoilu ja kuivaaminen oli aikaisemmin tapahtunut käsityönä, ja VTT halusi laitteen, joka muotoilee ja kuivaa langan.

 

Kone toimii siten, että selluloosamassaa pumpataan suuttimen läpi, jossa se yhdistyy suolaliuokseen. Suuttimessa selluloosamassalle tapahtuu ristisilloittuminen, jonka ansiosta massan sisältämät kuidut yhdistyvät, ja massa muotoutuu märäksi nauhaksi.

 

Suuttimesta tullessaan langan massasta yli 90 % on vettä. Koneen tarkoitus on siis poistaa ylimääräinen vesi langasta ja muotoilla se proililtaan ympyrämäiseksi. Suuttimesta tuleva lanka ohjataan koneen viiroille, jotka kuljettavat sen koneen läpi.

 

Viirat ovat vettäläpäisevää materiaalia, jolloin ylimääräinen vesi pääsee valumaan niiden läpi. Viiroissa on kulmapoikkeutus, jonka ansiosta massa alkaa pyöriä niiden välissä ja muotoutuu langaksi. Viirojen välistä painetta voidaan säätää siirtämällä ylärungossa olevia rullia ylös- tai alaspäin. Painesäädöllä voidaan vaikuttaa veden poistoon sekä langan kiertymiseen. Tällä hetkellä koneessa ei ole vielä langan rullausosaa, joten langan kerääminen tapahtuu toistaiseksi käsin.

 

Tämä on laitteen ensimmäinen prototyyppi. Sen kehitystä jatkaa kaksi konetekniikan tutkijaa.

 

Lanka, jota valmistimme, on noin 0,5 mm paksua. Paksuuteen voidaan vaikuttaa muuttamalla suuttimen kokoa. Lanka on toistaiseksi melko karkeaa ja kovaa verrattuna puuvillalankaan. Mekatroniikan sirkuksen yleisö vertasi sitä paperilankaan.

 

Langan vetolujuus on vielä tässä vaiheessa kohtalaisen huono, mutta tulevaisuudessa siitä voidaan saada huomattavasti kestävämpää esimerkiksi valmistamalla ohuempia lankoja, ja kiertämällä niitä yhteen joita ammattitaitoinen paitapaino pystyy hyödyntämään. Tällä hetkellä lanka voisi ominaisuuksiltaan soveltua esimerkiksi jonkinlaisten ekotekstiilien valmistukseen jota voidaan käyttää tulevaisuudessa esim. älyvaatteissa. Langan suurin ongelma tällä hetkellä on se, että se liukenee veteen joutuessaan hitaasti alkuperäiseen massamaiseen muotoonsa. Kemiallisella käsittelyllä langan kostumista voidaan kuitenkin hidastaa tai jopa estää.

 

Langan kaupallinen valmistus on tulevaisuuden tavoitteena. Siihen tarvitaan sekä langan ominaisuuksien, että valmistusprosessin edelleen kehittämistä, jotta langan ominaisuudet saadaan vastaamaan puuvillalankaa.


( Päivitetty: 20.06.2017 12:06 )

Kommentoi


©2018 Tekstiilipainatus - suntuubi.com